Täältä löydät vuonna 2002 julkaistun Turun lääketieteenkandidaattiseuran Vuosijulkaisun kirjoitukset. Lisäksi täältä löytyy Kaj Rekola ja Taisto Vallan kirjoitukset, mitkä eivät olleet lehdessä.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Mikko Nyman, vuosijulkaisun päätoimittaja


Huipulta pohjalle yhdessä yössä

Sinikka Mönkäre

Valmistuin unelma-ammattiini lääkäriksi Turun yliopistosta tammikuussa 1973. Lääkärin työtä ehdin tehdä terveyskeskuksissa lähes kuusi ja sairaalalääkärinä lähes kymmenen vuotta. Erikoistuin sekä yleislääketieteeseen että keuhkosairauksiin. Innostavassa työympäristössä Turun sairaalassa tein itselleni yllätykseksi väitöskirjan ja jonkin verran tutkimustyötäkin. Politiikka vei kuitenkin vähitellen mukanaan.Lue lisää...

Ajautuminen uuteen ammattiin

Markku Äärimaa

Ylioppilaana ammattiuraa ajatellessani asetin etusijalle teknisen koulutuksen, fysiikka ja tekninen korkeakoulu vaikuttivat houkuttelevimmilta vaihtoehdoilta. Turku tuntui toisaalta mukavalta opiskelukaupungilta, ja loppujen lopuksi päädyin lääkikseen. Valmistuin lääkäriksi vuonna 1968, jolloin tuleva ura väikkyi kutakuinkin selkeänä mielessä: operatiivinen ala, lähinnä kirurgia. Lue lisää...

Vankimielisairaalan ylilääkärinä

Hannu Lauerma

Siirryin elämäni ensimmäiseen ”eläkevirkaan” maamme ainoan Vankimielisairaalan ylilääkäriksi v. –96, runsaat kaksi vuotta sen jälkeen kun olin saanut loppuun lääkäriksi valmistumisen jälkeen aloittamani keskeiset projektit: psykiatrian erikoislääkärin tutkinnon, unta ja aivojen puolieroja koskeneen väitöskirjatyön, ja psykodynaamisen yksilöpsykoterapian koulutuksen. Lue lisää...

Turusta maailmalle

Jorma Rantanen

Prekliiniset opinnot olivat tuohon aikaan, kuten ilmeisesti nytkin tiukkatahtisia, kilpailtiin jatkopaikoista ja jokainen tentti vaikutti kladipisteisiin. Tämä aiheutti sen, että kaikki aika käytettiin opiskeluun ja perustieteet opeteltiin kunnolla. Siitä oli myöhemmin merkittävää hyötyä etenkin biomedisiinisessä tutkimustyössä – ehkä vähemmän käytännön lääkärintoimessa. Lue lisää...

Ajatuksia lääkäriksi kasvamisesta ja lääkärinä olemisesta

Antti Puhakka

Lääkäreitä on kautta aikain pidetty työlleen omistautuneina asiantuntijoina ja kansanpalvelijoina, jotka ovat potilaiden käytettävissä aina, kun apua tarvitaan. He ovat valmiita tekemään töitä kellon ympäri ja silti säilyttämään rautaisen viileyden, harkintakyvyn ja toimintavalmiuden. Ei ole kovinkaan monta vuotta siitä, kun lääkäriys todella oli tätä. Lue lisää...

Kuulumisa Kaliforniasta

Kaj Rekola

Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta 6.8.1969, ja sain vannottuani lääkärinvalan Lääkintöhallituksessa oikeuden toimia Suomessa laillistettuna lääkärinä (SV 5658).
Seitsemän vuotta aikaisemmin olin pyrkinyt opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon. Siihen aikaan oli trendikästä päästä lukemaan joko lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi. Turkuun halusin pyrkiä koska olin syntyperäinen von Heidekenin lapsenpäästölaitoksessa sodan ankarina aikoina syntynyt ja ensimmäiset elinvuoteni Auransillan kupeessa Verdandin talossa asunut. Lue lisää...

Turusta maan ääriin

Taisto Valta

Valmistuin Turusta loppuvuodesta 1968. Jo ennen yliopisto-opiskelua olin tehnyt perusratkaisujani elämääni varten. Halusin seurata kodistani saamaani hengellistä opetusta. Vanhempani kuuluivat Vapaakirkkoon, jonka peruselemettejä ovat seurakuntayhteys, evankelioiminen, lähetys ja diakonia. Aivan pienestä pojasta alkaen tutustuin Kiinan ja Himalayan lähetystyöntekijöihin. Heidän olemuksessaan oli jotakin kiehtovaa. Halusin itsekin kokea samaa. Kirkkomme lähetystyöllä oli pitkät perinteet alkaen aina 1890-luvulta Lue lisää...