Turun Lääketieteenkandidaattiseura ry julkaisee nyt neljännen kerran jäsenlehti Boosterin vuosijulkaisunumeron. Tänä vuonna järjestetään 58. kerran Proffajuhlat, seuramme ansiokkaat vuosijuhlat. Näistä yhdessä vuosijulkaisu on saanut nimekseen 58. vuosijulkaisu.
Turun Lääketieteenkandidaattiseuran 58. Vuosijulkaisun teemana on ”LÄÄKÄRI JA KULTTUURI”. Moni lääkäri on innokas taiteenharrastaja ja -tekijä; osa niin taitavia, että voisivat tehdä sitä ammatikseen. Mitä musisoiminen, maalaaminen, kirjoittaminen tai kuvanveisto lääkärille antavat ja mitä ottavat? Minkälaista on tehdä taidetta ja ilmaista itseään ammatikseen? Kirjallisuustieteen professori Merete Mazzarellan kaksikielinen johdanto perehdyttää lukijan lääketieteen ja humanismin yhteiseen tarinaan. Käytännön kosketuksen aiheeseen tarjoaa seitsemän vaiheikasta elämäntarinaa siitä, miten lääkäristä tulee taiteilija - vai pitäisikö sanoa taiteilijasta lääkäri.
Aida Steiner, seuran emäntä
Ville-Valtteri Välimäki, seuran isäntä
Det Finns En Historia
Merete Mazzarella
Författare, professor vid Helsingfors Universitet
Det finns en historia - jag har stött på den hos den kanadensiske författaren Robertson Davies - om hur den romerska guden Merkurius en dag var ute och gick och på sin promenad stötte på två ormar som låg på marken och slogs - slogs, verkade det, på liv och död. Läs mera...
On olemassa tarina
Merete Mazzarella
Kirjailija, professori, Helsingin Yliopisto
Suomentanut: Aino Kekomäki
On olemassa tarina - olen törmännyt siihen lukiessani kanadalaisen kirjailijan, Robertson Daviesin tuotantoa - siitä kuinka roomalaisten jumala Merkurius eräänä päivänä kävelyllään törmäsi kahteen käärmeeseen, jotka makasivat maassa ja taistelivat - ilmeisesti elämästä ja kuolemasta. Lue lisää...
Lääketiedettä vai elokuvia?
Jaakko Ilkka Virtanen
Dokumentaristi
Aristoteles kirjoitti Runousopissaan: draamassa on alku, keskikohta ja loppu. Protagonisti, draaman päähenkilö tavoittelee mahdotonta päämäärää ylivertaisen antagonistin tätä vastustaessa. Draaman lopussa protagonisti, jonka puolesta yleisö jännittää voittaa antagonistin ja saavuttaa päämääränsä tai häviää ja tuhoutuu. Kahteen tuhanteen vuoteen draaman teoria ei ole käytännöllisesti katsoen muuttunut miksikään. Jos osaa Aristoteleen ohjeen mukaisesti rakentaa käsikirjoituksen ja vieläpä ohjatakin sen, menestyy elokuva- tai teatterialalla, muutoin kaikki toivo on menetetty. Lue lisää...
Lääkärikirjailijaelämää
Eeva Nikoskelainen
Ylilääkäri, professori, kirjailija
Kuulostaa ehkä läätevältä, mutta 51-vuotta täytettyäni (ja neljän lapseni lennettyä pesästä) tivasin itseltäni mahtuisiko elämääni jatkossa jotain muutakin kuin silmätauteja. Lääketieteellisiä julkaisuja kirjoittaessani mielessä oli silloin tällöin käynyt, että pitäisi joskus kokeilla, olisiko vielä tallella edes rippeitä siitä mielikuvituksesta, joka innoitti lapsena sepittämään satuja ja koulutyttönä kirjoittamaan vapaa-aineita. Otin itseäni niskasta kiinni, istutin sylimikron ääreen ja komensin: nyt kirjoitat, mitä mieleesi juolahtaa! Tyhjälle kuvaruudulle ilmestyi lastenlääkäri Pentti Hytönen ja hänen vaimonsa Aila. Kirjoittamiseni sai puhtia kun kuvitteelliset henkilöt prosessin edetessä alkoivat elää. Syntyi tarinaa eteenpäin vievä kertomisen ilo. Lue lisää...
Älä odota - ala jo tänään!
Erkki Nylamo
Kirurgian erikoislääkäri, dosentti, taidemaalari
Urani taiteen parissa alkoi jo pikkupoikana, kun usein istuin kirjastossa taidekuvakirjoja katselemassa. Kävin myös jo silloin mielelläni taidenäyttelyissä vanhempien kanssa. Koulupoikana piirsin kaiket illat. Nähtyäni jonkun hyvän elokuvan (villin lännen kuvat, Robin Hood, Ivanhoe, Aarresaari, Odysseus, Tarzan, Kuningas Salomon kaivokset) piirtelin seuraavan viikon näkemistäni kuvista kohtauksia, joiden liikettä ja yksityiskohtien runsautta tänä päivänä voin vain ihmetellä; ikävä todeta, miten muisti ja mielikuvitus ovat pahasti surkastuneet. Luokalla olin aina tunnettu hyvänä piirtäjänä. Havaitsin jo silloin miten ihmiset yleisesti arvostavat tällaista “luovuutta” ja “taiteellista lahjakkuutta”. Taiteellista tai ei, kysymyksessä on selvästi synnynnäinen taipumus, mikä enemmän tai vähemmän pyrkii esille (luomisen pakko!). Lue lisää...
Soittoa ja sisätauteja
Olli Arola
Sisätautien erikoislääkäri, apulaisopettaja, basisti
Musiikki on lääkärien ilmoittamista harrastuksista tavallisimpia ja monet ovat myös niin taitavia muusikoita, että taidot olisivat riittäneet ja riittäisivät hyvin myös ammattiin musiikin parissa. Useimmat lääkärit valitsevat kuitenkin kotitarvemuusikon, amatöörin uran. Lievään vähättelyyn liitetyn amatööri- sanan etymologia kuvaa kauniilla tavalla tätä valintaa: kantasanana on amare/amator (ital.) l. rakastaa/rakastaja, joten alun perin ämatööriys on tarkoittanut rakkauden kaltaista antaumusta johonkin ilman professionalismia, johon toisinaan voi liittyä myös leipääntymistä ja kiihkottomuutta. Lue lisää...
Käyn tieni laulaen...
Jukka ”Zorro” Salonen
Työterveyshuollon erikoislääkäri, laulaja
Porin Teatteri lokakuisena keskiviikkoiltana 1980. Donizettin ”Lemmenjuoman” alkusoitto on ohi ja ensimmäistä näytöstä mennään täyttä päätä. Kulisseissa tärisee vähän yli kolmikymppinen medisiinari odottaen Belcoren sisääntulotahteja. Ensimmäinen varsinainen ensi-ilta, ensimmäinen ohjattu näyttämökokemus, ensimmäinen mukanaolo oopperassa. Tärinä polvissa käy vatkaavaksi oman sisääntulomelodian kuuluessa orkesterissa, mutta lavalle on astuttava, kun kerran tähän asti on tultu. ”Niinkuin Paris muinoin antoi omenansa Helenalle...” sattui kohdalleen, ääni vähän väpätti, mutta sitten homma loksahti uomaansa, jännitys helpotti ja loppuun päästiin kapellimestarin ja bändin kanssa koko lailla samoilla iskuilla. Loppuaplodeja kohtalaisesti, kukkia, ha-lauksia, kumarruksia – ja jopa julkinen kritiikkikin oli paikoin myötämielinen. Lue lisää...
Lääkäri ja kulttuuri
Veikko Karskela
Yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri, kuvanveistäjä
Kuusivuotiaana oivalsin kaksi tärkeää asiaa; kauneuden ja kateuden. Me perheen mukulat olimme Aurajoen rannassa savella leikkimässä. Minua nuorempi sisareni teki savesta kulhon ja painoi sen pintaan poimulehden. Taiteesta kiinnostunut tätini kehui siskoni työtä ja luovuutta. Silloin minuun iski ensi kertaa tietoinen kateus. Miksi minä en ollut tuota keksinyt? Kulho oli myös minun mielestäni saanut jotakin lisäarvoa, kauneutta. Tämän jälkeen olen katsellut maailmaa vallan toisin. Minussa alkoi kehittyä kaipuu kauneuteen ja luovuuteen. Niinpä koulussa piirustusnumeroni olikin yleensä kymmenen. Kateudesta olen päässyt kohtuullisesti eroon. Olen jalostanut sen positiiviseksi voimavaraksi, toisilta en halua mitään pois. Kateus on eteenpäin vievä voima oikein käytettynä. Lue lisää...
Lääkiksestä teatteriin menopaluu
Esa Anttila
Kirurgian erikoislääkäri, ortopedi, teatteritaiteen maisteri, näyttelijä
Muisto Heinolasta, olen kotikaupungin vanhalla korkealla rautatiesillalla yksin talvisena yönä, pakkasta 20 astetta, sillan alla vesi silti vapaana. Tehtaat työntävät savuaan taivaalle, luonto hiljentynyt, mieleni tekee huutaa... huudan niin paljon kuin pystyn taivaalle ja öiseen kaupunkiin - mitään ei tapahdu, vesi jatkaa kulkuaan, savu nousemistaan, joku humalainen huutaa takaisin, elämä jatkuu. Tajuan, tätä se on, ei sen kummempaa. Lue lisää...
|
